Miltä suoritus tuntui?

Tavoitteet

Harjoite kannustaa lasta myös itse arvioimaan oman suorituksen laatua sekä sen vastaavuutta valmentajan antamiin ohjeisiin.
Harjoite luo tärkeitä valmiuksia laadukkaan sisäisen palautteen tuottamisen kykyyn myöhemmin urheilussa.
Harjoite auttaa myös lasten ja valmentajan vuorovaikutuksen lisäämisessä.

Harjoite toteutetaan lajiharjoittelun yhteydessä.
Harjoitetta voidaan toistaa aina uudelleen.
Harjoite on jaettu kolmeen eri vaiheeseen, joista ensimmäinen on helpoin ja kolmas vaikein.
Valmentaja arvioi itse valmentamiensa lasten kyvykkyyden, ja aloittaa arvionsa perusteella sopivasta tasosta sekä etenee vaikeampaan lasten taitojen kehittymisen mukaisesti.
Tavoitteena on kannustaa lasta tavallista enemmän itse arvioimaan, miten suoritus sujui sekä miltä se itsestä tarkkaan ottaen tuntui, etenkin verrattuna siihen, minkälainen suoritus on tavoitteena oppia.

Lapsille opetetaan yksinkertainen tapa ilmaista, menikö suoritus omasta mielestä hyvin vai huonosti.
Tällainen hauska tapa voisi olla esimerkiksi peukalon näyttäminen suorituksen jälkeen joko ylöspäin, eli suoritus oli hyvä tai alaspäin, eli lapsi ei ollut tyytyväinen suoritukseen.
Näin valmentaja saa nopeasti tärkeää tietoa siitä, miten kukin lapsi itse kokee suorituksiensa sujuvan.
Jo tällainen nopea arviointitehtävä kannustaa ja haastaa lasta kiinnittämään huomiota siihen, miltä oma suoritus tuntuu.
Toki valmentaja voi lisäksi kysyä lapselta tuntemuksia ja ajatuksia suorituksesta. Näin kannattaa tehdä etenkin, jos lapsen arvio omasta suorituksesta ei vastaa valmentajan näkemystä asiasta.
On olennaista huomata myös, jos lapsi jatkuvasti arvioi suorituksensa joko vain hyviksi tai vain huonoiksi tai aivan miten sattuu. Tällöin valmentajan kannattaa jutella lapsen kanssa siitä, miten tämä arvioi suorituksia.
Erityisen tärkeää on kokea paljon myös onnistumisen kokemuksia omien suoritusten perusteella.

Toisessa vaiheessa sama harjoite voidaan toteuttaa siten, että lapselta kysytään suorituksen onnistumisen tai epäonnistumisen lisäksi hieman tarkempaa arviota siitä, miltä suoritus tuntui.
Valmentaja päättää vuorotellen lapsen, jolta hän kysyy tarkempaa arviota, koska kaikilta ei välttämättä ehdi kysyä tarkkoja arvioita edes yhden koko harjoituksen aikana.
Kun lapsi on suorittanut jonkin suorituksen, valmentaja kysyy, miltä suoritus tuntui. Lisäkysymyksin pyritään auttamaan lasta mahdollisimman tarkkaan kuvaukseen suorituksen tuottamista tuntemuksista.
Lapselta voidaan kysyä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- Miltä suoritus tuntui?
- Kerro vielä tarkemmin?
- Miltä sinusta tuntui suorituksen alussa/keskivaiheessa/lopussa?
- Miltä suoritus tuntui verrattuna edelliseen yritykseen?
- Miltä kädet/jalat/pää tässä tuntuivat?
- Miten vauhdinotto mielestäsi onnistui? Miltä sinusta tuntui vauhtia ottaessasi?
- jne.
Valmentajan tulee kysyä tällaisia kysymyksiä lapsilta kärsivällisesti.
Kysymykset joudutaan useimmiten aluksi kohdistamaan tarkasti yksityiskohtiin, mutta vähitellen lapset oppivat kiinnittämään enemmän huomiota tuntemuksiin, joita suoritukset herättävät, vastaamaan avoimempiin kysymyksiin sekä välittämään sisäistä palautettaan valmentajalle sanallisessa muodossa.

Harjoitteen kolmannessa vaiheessa lapsia pyydetään välittämään valmentajalle mahdollisimman tarkkaa tietoa siitä, miten he ajattelevat suorituksen sujuneen verrattuna mahdollisimman täydelliseen mallisuoritukseen.
Tehokasta on, jos lapselle pystytään tarjoamaan harjoiteltavana olevasta suorituksesta mahdollisimman laadukas malli eri tavoin esitettynä, esimerkiksi, kuvana, videona, toisen urheilijan suorittamana sekä lisäksi sanallisin ohjein.
Suorituksen jälkeen lapsi kuvailee, millä tavoin suoritus hänen mielestään vastasi mallia ja millä tavoin se vielä poikkeaa mallista.